FÖRIBEAT 1 (8.3.2006):
(featuring Simo Pasanen)
VUODEN 1956 ROCK AND ROLL –KONSERTTI JA MELLAKKA

Vuonna 1956 Urho Kekkonen valittiin presidentiksi, yleislakko alkoi, Nasser kansallisti Suezin kanavan, Unkarissa kansa nousi.

Turussa järjestettiin Suomen ensimmäinen rock and roll –konsertti. Sen seurauksena Turku ehti myös ensimmäisenä kieltämään rock and rollin esittämisen.

Konsertin järjesti Turun Pyrkivä.

Työväen urheiluseura Turun Pyrkivän uusi urheilutalo valmistui Parkinkentän kupeelle loppuvuodesta -55. Huikeista talkootuntimääristä huolimatta urheilutaloponnistus oli seuralle kova taloudellinen rasitus.

Vuoden -56 syyskuussa Pyrkivän johtokunta valtuutti seuran talousjaoston neuvottelemaan teatteriesityksen järjestämisestä Konserttitalolla. Lokakuun alun kokouksessa toimeksianto muuttui viihdekonsertin järjestämiseksi.

Viihdekonsertin nimellä asiaa vietiin eteenpäin viime metreille saakka – mahdollisesti huviluvan varmistamiseksi. Konserttia edeltävällä viikolla Turun Sanomissa oli isohko ilmoitus:

Maailman menestys: Rock' roll. Konserttisalissa ensi maanantaina kello 19.00 ja 21.30. Erik Lindström all star, Herbert Katz, all star, Antero Stenberg, all star, Gusse Rössi, all star, Harry Scheiman, Sami Skurnik, Kurt Nordanberg. Klo 19.00 loppuunmyyty. Klo 21.30 lippujen myynti jatkuu Keskus-Kioskissa.

Konsertin muusikot olivat pääosin helsinkiläisiä ammattisoittajia ja jazz-taitureita, saksonisti Gusse Rössi ja rumpali Kurt Nordanberg olivat turkulaisia. Orkesterin johtajana pidetty Erik Lindström muistelee, että tilapäisbändin kutsui kokoon Gusse Rössi.

Erik Lindström:

”Yleensä, kun on ammattilainen jä näin, ja tulee tällainen työtilaisuus, niin täytyyhän se ottaa vastaan. Sitten neuvoteltiin näiden poikien kanssa, että lähdetäänkö ja kun kaikki oli samaa mieltä, niin lähdettiin autolla sinne. Meillä oli pari tuntia aikaa autossa miettiä ja sit neuvoteltiin matkan varrella, et mitä tehdään. Se ohjelmisto oli enemmän tollasta jazz-standardia. Muistaakseni silloin oli tää Rock around the clock tullut huutoon ja joku toinen…Kaksi oli vaan tällaista rock-juttua. Tällaiseslla rock-kompilla me sitten selvitettiin koko tää homma. Kyllä se vähän vaikeeta oli näille pojille, jotka oli jazz-muusikoita. Että siinä piti vähän teeskennellä kyllä.”

NUORTEN IKKUNASTA –ohjelman näytteessä kerrotaan, millaisen vaikutuksen rock and roll oli tehnyt New Yorkissa (”Villiintynyt ihailijajoukko riisti Elviksen solmion muistoksi), Lontoossa (”Monet teattereiden omistajat ovat kieltäytyneet esittämästä rock and roll –elokuvia”) ja Oslossa (”Rock and roll –kuumeen valtaan joutunut nuoriso otti yhteen poliisin kanssa”).

Kuten Sauvo Puhtilan toimittamasta Nuorten ikkunasta –ohjelmasta kuuluu, rock and roll oli tuolloin vielä tuore tuttavuus. Bill Haleyn Rock around the Clock soi vuonna -55 näytetyssä Älä käännä heille selkääsi -elokuvassa. Haleyn levy myös pysyi kauan ulkomaisten levyjen listan kärkipäässä. Suurelle yleisölle rock and roll oli esittäytynyt lehtien kohujutuissa, joissa musiikin villiinnyttämä nuorio remusi ja turmeltui.

Tapani Maskula muitelee, että uusi rytmimusiikki tuli tarpeeseen:

”Olennainen asia täs nuorisokulttuuris oli, että melkein kaikki 15-18-vuotiaat turkulaiset osas tanssia jivea. Sit yleisil tanssipaikoil ei kuitenkaan soitettu sellasta musiikkia, missä tätä jivea olis voinut hyödyntää. Sit kun rock tuli, niin se puri tähän nuorisoon erinomaisesti, koska siinä pysty tätä jivea tanssimaan. Suomelan tanssikoulussakin soitettiin aina Bill Haleyn ja Elviksen levyi. Mäkin olen ensimmäisen kerran kuullut Elvistä Suomelan tanssikoulussa. Kun sit vuonna -56 oli Turun Sanomis ilmoitus rock and roll –konsertista, niin voi vain kuvitella, kuinka riemastuneen vastaanoton se sai tältä nuorisolta, joka ei ollut päässyt purkamaan tätä tanssi-innostustaan yhtään missään. Sehän pakkautui sinne!”

Konserttitalon tilaisuus oli ensimmäinen rock and roll –konsertiksi nimetty tapaus, mutta tyylilajia oli tapailtu Turussa jo aiemmin samassa kuussa. 12. lokakuuta Aira ja Holger Reunamon tanssiopisto esitti rock and roll –tanssia VPK:n talolla ”Rock all roll”-tanssiaisina mainostetussa tilaisuudessa, jossa soitti Raffu Valtosen 7-miehinen orkesteri. 16. lokakuuta Brankulla rock and roll –tanssiesityksen pitivät helsinkiläiset Suomen ja pohjoismaiden mestarit Irja Ehrukainen ja Aaron Fridman. Heti seuraavana päivänä VPK:n talolla esiintyivät taas Aira ja Holger Reunamo ja Ronnie Kranckin orkesteri.

Viikkoa ennen Konserttitalon rock and roll -konserttia samassa talossa pidettiin jazz- ja viihdekosertti, jossa todennäköisesti kuultiin jotain rockiin viittaavaa. Esiintymässä oli Onni Gideonin yhtye. Osa muusikoista oli samoja, jotka soittivat tulevassa rock and roll –konsertissa: Lindström, Rössi ja Herbert Katz. Onni Gideonilla oli ohjelmistossaan rock-tyyppisiä kappaleita, kuten Hawaiian Rock ja huumoriesitys Mustat silmät, jotka Gideon levytti seuraavana vuonna.

Muutama päivä Gideonin konsertin jälkeen Turun Sanomien yleisönosastoon kirjoitti nimimerkki Jazz-musiikin ystävä:

”Itse konsertti olisi varmaankin ollut hyvä, jos vain olisi voinut kuulla jotain esitettävistä iskelmistä. Se oli kuitenkin mahdotonta, sillä jatkuva lakkaamaton vihellys, jalkojen tömistely ja käsien taputtelu – josta kuluneisiin nahkapuseroihin sonnustautuneet pojat kyllä pitivät huolen – estivät miltei täydellisesti esittäjienkin pääsemistä näyttämään parastaan. Meillä on hieno konserttisali josta on syytä ylpeillä. Toivoisin kuitenkin, että seuraavalla kerralla esitetään Rock and roll-konsertti tai joku muu vastaava ”paraati”, saataisiin muutamia järjestyksenvalvojia opettamaan käytöstapoja niille katupojille, jotka likaiset sormet kyynärvarsia myöten suuhuntyönnettyinä pitivät jatkuvaa suoraa vihellysbluusia yllä ja siten pilasivat toisten illan.”

Viihteestä oli pula, televisio oli aivan alkutaipaleellaan, radiossa oli vain yksi kanava, joka ei nuorta rytmimusiikin ystävää hemmotellut. Pyrkivän Lasse Gustafssonin mukaan seurassa oli huomattu rytmimusiikin tenho:

”Meil oli tietysti yks hyvä idea jo ennen, että me järjestettiin Glenn Millerin muistokonsertti. Sekin oli loppuunmyyty. Se oli niinkun alku tämmöseen.”

KONSERTIN KULKU

Ensimmäisen rock and roll- konsertin päivä, lokakuun 22., oli tavallinen syksyinen maanantai, pilvinen ja koleahko, lämpötila aamulla + 8 ja illalla +11 astetta, tuuli lännestä.

Konserttitalon edusta oli mustanaan nuorisoa ja tunnelma sekä salissa että salin ulkopuolella jokseenkin täydellinen vastakohta Ole Edgrenin johtamien kaupunginorkesterin konserttien tunnelmalle.

17-vuotias Pertti Paasio oli lähtenyt konserttiin uteliaana:

”Se oikeastaan kytkeytyi siihen valtavaan ennakkokohuun, minkä rock and rolin tuleminen aiheutti. Paljon ennen tuota tapahtumaa oli juttuja, joissa riehaantuneet nuoret mellastivat ja käyttäytyivät sopimattomasti, ainakin silloisten normien mukaan. Sen muistan, että siellä oli sellainen odotus, että tämän jälkeen kuuluu lähteä ulos ja pistää vähän ranttaliksi. Siltä johtopäätökseltä ei voinut välttyä, että yritetään vähän mellastella, että käydään täydestä porukassa.”

Rock and rollin paljon puhuttuun hullaannuttavaan vaikutukseen oli varauduttu. Turun Pyrkivä oli värvännyt paikalle peräti 23(?) järjestysmiestä poliisin vaatiman neljän sijasta.

Tapani Maskula oli laittautunut paikalle ainakin osaksi kuuluisien soittajien vetämänä. Konsertti sujuikin pitkän aikaa tavallisena jazz-konserttina.

”Se oli ihan tavallinen jazz-konsertti. Mut sit puolenvälin jälkeen porukka rupes vähän niinkun hermostumaan, ja soittajat tajus, et he soittaa nyt vähän väärää musiikkia, et nyt pitää keksiä jotain. Ja Erik Lindström siin jotenkin provosoi sitä yleisöä, et ’olettepa te hiljaa ja kauniisti tääl Konserttisalis’, kun porukka jo huus ja melskas ja buuas.”

Erik Lindström muistelee, että tämä kuuluisa ”Olettepa te hiljaa”-kommentti oli lähinnä sarkastinen letkautus rokkia karjuvalle väelle.

”Siellähän oli kauhee huuto ja touhu päällä. Mua alko sit vähän huvittaa se touhu ja mä huomautin, et johan tääl on hiljaista väkee täällä Turussa, kun ne piti kauheeta meteliä. Ja sehän vaan ylty se meteli. Seuraavan päivän lehdessä oli, että ’tämä melu ei riittänyt orkesterille’. Ja tää, jonka piti olla kuuluttajana siellä, näyttelijä Esko Vettenranta, hän kuulutti pari kertaa ja tuli minun puheilleni ja sanoi, et ei hän ymmärrä näist hommista mitään, et hoida sä se kuulutus. Minä sitten kuulutin ja juteltiin vähän hauskoja niille ihmisille, että tunnelma säilyi koko aika.”

Tapani Maskula:

”Sillon jätkät veti jonkun tommosen rhythm and bluesin riffin ja rupes sitä jauhamaan ja siitähän yleisö villiityi. Viimeiseksi valtiksi orkka heitti sit jonkun rock around the clockin, lonkalta, koska eihän se ammattimuusikoille mitään vaikeuksia tuottanut. Siel sitten muutama innostu jaivaamaan siellä käytävillä ja vahtimestarit tuli kantamaan näitä ulos ja se meni hulinaks se konsertti.”

Uusi Aura –lehden konserttiraportin mukaan piippuhyllyllä kesken rollaamisen nousee kaksi pitkätukkaista pystyyn, heittää takit päältään ja niitä heiluttaen alkaa älytön hyppiminen penkkirivien välissä. Ympärillä olevat huitovat käsillään ja raastavat hiuksiaan kuin mielipuolet.

Pekka Pihlanto seurasi mellakointia:

”Siellä yksi pari siellä piippuhyllyllä innostu tanssimaan siinä käytävällä. Suuri lauma järjestysmiehiä ilmestyi ja ei näitten jalat paljon maata koskettanut, kun heidät raahattiin ulos. Siihen suhtauduttiin vähän huumorimielellä siihen välikohtaukseen ja niin kuin lehdissäkin mainittiin, nää pääsi takaisin saliin sitten myöhemmin. Sit kun he tuli sieltä takaisin, niin heille aplodeerattiin ja hurrattiin.”

KADULLA

Pertti Paasio:

”Tuntui välillä, että odotettiin konsertin loppumista, että päästäisiin sieltä ulos näyttämään, miten se on meihin vaikuttanut. Se jäi todellä mieleen, että enemmän odotettiin konsertin loppumista kuin sen alkamista. Ei niin, että musiikkia olisi pidetty huonona, vaan että sinne tultiin sen villiinnyttävän vaikutuksen vuoksi.”

Tapani Maskula:

”Sen jälkeen nuoriso ei sit enää suostunut lähtemään kotiin, vaan kerääntyi siihen Konserttisalin eteen, koska kaikkii kiukutti, kun siellä ei saanutkaan jaivata enempää, kun kaikilla oli hirmunen tarve, mikä oli niinkun patoutunut näiden jive-kurssien myötä. Joku sit jaivas siinä kadullakin ja sit poliisit tuli paikalle…ratsupoliisit oli hälytetty hajottamaan sitä nuorisoporukkaa.. Se lähti sit valumaan sitä Maariankatua pitkin ja eihän siinä montaa autoa ollut, mut miten siinä nyt sattu olemaan joku Volkswagen, mikä oli helppo muutaman kaverin kaataa. Se porukka valui alas Kauppiaskatua kauppatorille ja siellä olikin jo vahvemmat poliisivoimat vastassa ja siinä vaiheessa ilmeisesti suoritettiin nämä pidätykset. Ja sit kun porukka näki, et siellä oli poliisiautot ovet leviällään ja sinne heitettiin jotain jätkää niin, että lakit lensi pitkin katua ja vaatteist lensi napit, niin siin vaiheessa porukka ymmärsi, et nyt on parasta hajaantua.”

Poliisin pöytäkirja:

Ilmoitus 2101, asia: ilkivalta, meluaminen yleisellä paikalla. Maanantaina 22. lokakuuta 1956 kello 23.35 ilmoitti konstaapeli Pauli Hietanen 1. poliisiasemalle, että samana päivänä kello 23.30 oli kauppatieteen ylioppilas Mauri S. täällä Kauppiaskadun talon n:o 8 kohdalla huudellut kovasti ja käsillä tahtia lyöden jatkanut huutamistaan. Ilmiannettu myönsi huutaneensa ilmoituksessa mainitulla paikalla, mutta kertoi ettei ollut lyönyt käsillään tahtia, vaan toisten poikien mukana oli huudellut ja metelöinyt jäjitellen konserttisalissa illalla olleessa konsertissa kuulemaansa säveltä, jonka villityksen valtaan hän kertoi joutuneensa.

KESKUSTELU LEHDISSÄ

Konsertin tapahtumat ja levottomaksi koetun yleisön käyttäytyminen uutisoitiin seuraavan päivän turkulaisissa lehdissä näyttävästi. Siitä tuli myös pieni valtakunnallinen uutinen. Turun Sanomat kirjoitti:

"Kaunis ja arvokas Turun konserttisali joutui eilisiltana mitä ikävimmän ja hurjimman metelin pitopaikaksi, kun turkulaiset lättähattunuorukaiset ja villamyssymissit olivat vallanneet sen yli 1000 paikkaa kahteen otteeseen rock & roll-konserttien takia. Poliisi ja järjestysmiehet joutuivat poistamaan tilaisuudesta kymmeniä metelöitsijöitä ja konserttien jälkeen kaduilla jatkuneista mellakoista korjasi poliisi parisenkymmentä nuorukaista. Pahimmat mekastukset syntyivät ensimmäisessä konsertissa. Puoliyön jälkeen kerrottiin meille mm. Multavierunkadun poliisiasemalta, että heillä on tupa täynnä rock and roll-tyyppejä.”

Uusi Aura luonnehti konserttiä näin:

"Rock & roll-konsertti viritti konserttisalin täyden katsomon sellaiseen älyttömään hulluuteen ettei vastaavanlaista löydy kuin alkukantaisten neekeriheimojen keskuudessa."

25. lokakuuta Kokoomuksen äänenkannattajan Uudessa Auran pääkirjoituspalstan vieressä oli arvovaltaisen seurueen kirjoitus, jossa syytös kohdistui nuorison sijasta työväen urheiluseura Pyrkivään.

”Haluamme täten julkisesti lausua paheksuntamme siitä, että aikuiset henkilöt ja heidän järjestönsä tällä tavoin rahaa ansaitakseen johdattavat nuorisoamme sivistymättömään ja pahennusta herättävään käyttäytymiseen.”

Kirjoittajat olivat Osmo Alaja, sittemmin Mikkelin hiippakunnan piispa, Martti Parvio, käytännöllisen teologian professori, Ilmo Kalkas, maistraatin lakimies ja Kristillisen Raittiusseuran aktiivi, Tauno Maijala, tuomari ja Kristillisen raittiusseuran johtaja sekä Ukko Kivistö, tunnettu koulu- ja partiomies. Kivistö oli keskeinen hahmo MRA- eli Moral Re-Armament –liikkeessä. MRA vastusti kulttuurikommunismia, joka liikkeen mukaan sai ilmenemismuotonsa esimerkiksi loppusoinnuttomissa runoissa, abstraktissa kuvataiteessa, neekerijatsissa ja tietysti rock and rollissa.

Kivistö palasi rock-asiaan seuraavan päivän Turun Sanomissa:

”Olemme ehdoin tahdoin avanneet vallattomuuden portit ja meille kuuluu voimakkaana sanoma: Älä johda nuorisoamme kiusaukseen.”

Saman päivän lehdessä oli uutinen Turun opettajayhdistyksen kokouksesta, jossa kansanedustaja ja tuleva eduskunnan varapuhemies Olavi Lähteenmäki syytti tapahtuneesta vapaata kasvatusta ja syypäiden etsintä ulottui filosofi Rousseau’hon asti.

ROCK AND ROLLIN ESITTÄMINEN KIELLETÄÄN

Konserttitalon rockmellakan ja julkisen polemiikin jälkeen rock and roll –tilaisuudet kiellettiin Turussa kokonaan. Poliisimestari Tauno Syrjälä vetosi asetukseen julkisista huvitilaisuuksista, jonka mukaan sellaisia huvitilaisuuksia ei saa järjestää, joista on pelättävissä järjestyksen rikkoutuminen.

Ensimmäisen rock-konsertin pitopaikka Turku pääsi pikaisesti historiaan myös ensimmäisenä suomalaisena kaupunkina, jossa rock kiellettiin.

Tämä merkitsi myös sitä, että ensi-iltaan tulossa ollut Bill Haleyn ja Cometsin hittipotpurielokuva ’Rock around the clock – Tunnista toiseen’ jäisi esittämättä.

Turun rock-kielto tosin purettiin kaikessa hiljaisuudessa vajaan kolmen kuukauden kuluttua. Tunnista toiseen sai Turun ensi-iltansa elokuvateatteri Kinolassa vuoden -57 tammikuussa. Kinolan yleisölle annettiin ukaasi: Jos pienikin järjestyshäiriö sattuu, ensin elokuvasta lähtee ääni ja seuraavaksi lähtee yleisö pihalle.

Reportterit olivat paikalla vainuamassa uutta mellakkaa. Tällä kertaa oli tyytyminen latteaan uutiseen: ”Rock and roll –elokuva ei kuumentanut Turun nuoria.”

TUHOT KONSERTTITALOLLA JA JÄLKIPYYKKI

Suomen ensimmäinen rock and roll-konsertti oli kuohuttanut tunteita ja käyty moraalinen keskustelu oli nostanut esiin ison tuhon uhkaa. Entäpä kunnianarvoisan konserttipaikan käytännölliset vauriot.

Konserttisalin vahtimestari Peltonen oli kutsuttu selostamaan rock and roll –konsertin käänteitä Turun kaupumginhallituksen kokoukseen 30. lokakuuta. Peltonen teki tiliä talon kärsimistä vahingoista:

• yhden penkin päällinen
• toisen penkin alla oleva akustiikkalevy
• kahdet penkkien alla olevat numerolaatat
• miesten WC:n pisuaarin vedenheittoputki
• palopostin lasi

Pyrkivän maksettavaksi koitui yhteensä 3680 markkaa, vuoden 1956 rahaa.

Lasse Gustafsson:

”Et lähinnä voi sanoa, että siivoushommat…tommonen 3680 markkaa, ei sillä paljon tehdä. Sitä vaan odotettiin kauhulla, et tuleek sieltä iso lasku, mut loppujen lopuksi se oli vaan 3600. Ensin puhuttiin jopa 20 tuhannesta."

Lähteitä:
Timo Toivonen: Kyllä salissa huutaa saa, Teoksessa: Hyvää pahaa rock´n´ roll.
Pentti Honkasalo & Lasse Gustafsson: Turun Pyrkivä 1956-1965
Turun Sanomat, Uusi Aura, Uusi Päivä (syys- ja lokakuu 1956)

Haastateltuja:
Lasse Gustafsson
Erik Lindström
Tapani Maskula
Pertti Paasio
Pekka Pihlanto