FÖRIBEAT 6 (12.4.2006):
FÖRIBEAT KOHTAA MERSEYBEATIN – BEATLES JA KUMPPANIT TULEVAT

Rock and roll oli tehnyt vallankumouksen nuorten mielissä, rautalanka oli järkyttänyt monet soittajanalut aivan uusille laduille.

Oli vaikea kuvitella, että mikään hyväkään saisi ihan pian aikaan yhtä maatakääntävää muutosta.

Tarvittiin maailman lyhyimmät pitkät tukat.

RAUTALANKABÄNDI YLLÄTTÄÄ

Oppikoululaiset saivat teinikortin noin 15 vuotiaina, keskikoulun viimeisellä luokalla, kevätlukukauden alkajaisiksi. Teinikortista ei juuri muuta iloa ollut kuin että sillä pääsi koulujen konvareihin, teinihippoihin.

Antero Laiho ja Reino Tiainen olivat menossa kuulemaan bändiä:

”Marraskuun viimeisenä päivänä 1963 Kupittaan yhteiskoulun konvareissa esiintyjänä oli helsinkiläinen rautalankabändi The Esquires, josta Raittisen veljekset olivat hetkeä aikaisemmin lähteneet ja liittyneet The Soundseihin. Kun ei pikkujouluna muutakaan tekemistä ollut, lähdin luokkatoverini Reinon kanssa koululle. Pahaksi onneksi konvarit oli loppuunmyyty. Poistuimme pettyneinä kohti keskikaupunki,a mutta palasimme kuitenkin vielä myöhemmin illalla kyttäämään, jos poistuneiden tilalle kuitenkin otettaisiin uusia sisäänpyrkijöitä. Sen verran kova palo oli rautalankaan kummallakin. Meitä onnisti sillä loppuillasta sisään pääsi ja jopa ilmaiseksi. Ja onnisti vielä kaksin verroin, sillä paras osuus Esquiresin keikasta oli vielä tulossa."

Bändin laulusolistina oli 60-luvun alun rockkuninkuuskilpailujen ikuinen kakkonen Timo Jämsen. Ilta huipentui Jämsenin raivokkaaseen tulkintaan Beatlesien puoli vuotta aikaisemmin levytetystä Twist and shoutista, joka juuri oli ponnahtanut ensimmäiseksi Beatlesien listaykköseksi Suomessa. Emme tienneet Beatleseista siinä vaiheessa paljon mitään, mutta kokemus oli vavahduttava. Se oli ensimmäinen kouraiseva kosketus Beatles-soundiin ja siinä osasi välittömästi aavistaa myös tulevaa hysteriaa. Selvästi hurmioitunut yleisö vaati Esquiresilta uusintaesityksiä Twist and Shoutista. Useamman kerran sitä loppuillan aikana esitettiin. Tunnelma sen kuin tiivistyi.

Beatles oli vielä vuoden -63 lopulla Suomessa melko tuntematon yhtye. Menestys tuli tänne viiveellä. Meillä elettiin vielä puhtaan rautalangan kulta-aikaa.

Ensikosketus Beatlesiin oli sävähdyttävä kokemus niillekin, jotka olivat tutustuneet rock and rolliin jo vuosia aikaisemmin. Timo Toivonen törmäsi liverpoolilaisiin varusmiesaikanaan lokakuussa -63.

- Mehän ei paljon tiedetty maailmanmenosta siellä, me oltiin aika suljetussa tilassa. Siellä oli levyautomaatti ja keräänty porukka kuuntelemaan. Se oli valtavan tarttuva kappale ja tästä oli seurauksena se, että kun olimme ampumaleirillä Lohtajalla ja siellä oltiin ihan taivasalla auton lavalla tykkien kanssa, niin me lämmittelimme sillä tavalla, että taputimme käsiä ja lauloimme ”I wanna hold your hand”.

Vuodenvaihde 63-64 merkitsi nopeaa muutosta rautalangasta beatiin. Instrumentaalibändeistä tuli yhtäkkiä vanhanaikaista: laulu tuli nyt vahvasti mukaan ja kohta yhtyeet treenasivat kaksi- ja kolmiäänisiä lauluostemmoja.

TYYPILLINEN VASTAANOTTO

Beatles sai asiantuntijoilta samanlaisen vastaanoton kuin muukin nuorisomuoti siihen asti: ensin rock and roll, sitten Elvis ja sen jälkeen rautalanka.

Vielä vuonna 65 Levyraadin vetäjä Jaakko Jahnukainen haukkui Beatleseja Iskelmä-lehdessä ”huonosta käytöksestä ja epäsiisteydestä”.

”Uskon, että tuollainen kastraattiujellus ottaa aivoon jokaista tervettä miestä.”
(Iskelmä 1/1965)

Suosikin kirjoituksessaan Jahnukainen toivoi Beatlesin ”tukehtuvan letteihinsä, mokomatkin nuorison irvikuvat”.

Beatlesien uutta trendiä luonut hiusmuoti, siististi leikatut, juuri ja juuri korvien tasalle ulottuneet otsatukat, herätti erityisen suurta pahennusta.

VEHMASSALMEN LAVA PERUSTETAAN

Uudet tyylit alkoivat näkyä ja tyylillä oli väliä.

Vehmassalmen tanssilava oli avattu kesäkuussa -63. Paikasta tuli merkittävä nuorten kokoontumispaikka. Liisa Jalava-Peltonen kirjoitti päiväkirjaansa:

"21.6.1963
Me istuimme melkein koko ajan erään kuusen juurella ja katseltiin ihmisiä. Iskettiin myös miehiä. Kaks pojua haki tupakka-askejaan, jotka he olivat piilottaneet jonnekin puskaan. He antoivat meille karamellipussin (voitoffee) ja tarjosivat karamellejä.. Ne pojat lauloivat ’Camain lets twist again…’. Emmä tiedä, kuinka tuo skriivataan."

”Seuraavana kesänä uskaltauduinkin paikalle jo useammin - aina rahavarojen salliessa. Ensimmäiset haparoivat tanssiaskelet jouduttiin siis ottamaan, ja syksyyn mennessä oltiin jo aika tekijöitä. Laskettiin, moniko haki, jännitettiin että pyytäköhän tuo toista tahtia, mietittiin, miten päästään karkuun ei-mieluisia "örk-örkejä" (tyttöjen kanssa oli kehitelty käsite irk-irk-kundi, mikä tarkoitti "ihan ehdottoman ihanaa tyyppiä" - örk-örkit eivät sitten olleet niin mieluisia). Viikolla kuvailtiin päiväkirjassa tarkkaan hakijat; niin mieluisat kuin vähemmän huomiota herättäneet. Irk-irkeillä oli tietysti pitkähkö tukka, ehkä mokkanahkatakki tai viitta tai Rukan sadetakki (auringossakin!), Ja kengät, ne olivat tärkeät! Jos tanssikavaljeeri vielä silloin piti rippikenkiään, mitään mahdollisuuksia ei hänelle suotu: samettikengät hyväksyttiin, samoin tennarit ja mokkasiinit. Eri asia oli, että itse, hylättyämme tanssileningit ja korkokengät, pukeuduimme iänikuisiin farkkuihin ja tennareihin.”

POP ISKEE RADIOON

Yleisradion 1963 perustettu sävelradiokaan ei aluksi oikein ollut juonessa mukana. Nuorisolle suunnattuja ohjelmia tekivät edelleenkin vanhat parrat, yli kolmikymppiset jäppiset.

Vuoden -64 alussa, 17-vuotias hämeenlinnalainen lukiolainen Markku Veijalainen alkoi vetää omaa viikoittaista radio-ohjelmaansa ”Ajatonta ajanvietettä ajallisille nuorille” maanantaisin viittä vaille viisi. Syntyi uudenlainen juontotyyli, kotikutoinen dj-kulttuuri. Veijalaisen osasi hehkuttaa oikealla tavalla ikätovereilleen ja niinpä hänestä tuli hetkessä ensimmäinen nuorison radioidoli.

Vuonna 1965 nuorisomusiikin tarjonta radiossa kolminkertaistui kun POP-65 nimistä ohjelmaa esitettiin peräti kolmesti viikossa. Sen lisäksi radiosta tuli suosionsa huipulla paistatellut listaohjelma Kahdeksan kärjessä, jossa kahden kaupungin studioihin kokoontunut nuorisoraati äänesti 16 levyn joukosta kahdeksan parasta.

Samalla konseptilla jatkettiin vielä seuraavatkin vuodet. Juontajat ja ohjelmien nimet vain vaihtuivat: Markku Sopasen Pop-66, Pentti Kemppaisen, Pop-67, Markku Helismaan Popsävel-67 ja Kemppaisen ja Jorma Elovaaran Fab ykkönen (1966-68).

Televisiossa oli vuonna -66 peräti kolme nuorten musiikkiohjelmaa: Antti Einiön juontama Tanssihetki, Veijalaisen ja Jyrki Hämäläisen Ohimennen ja Tapani Karhun Poppis.

BEATLES MENEE RUOTSIIN – JANINA BERMAN ON VALMIINA

Beatles soitti Ruotsissa, Karlstadissa, 25. lokakuuta -63.

Jälkipuintia käytiin kovasta volyymista ja pitkistä tukista. Paikallinen lehti totesi arvostelussaan, että illan muut bändit, mm. Ken Levy and The Phantoms soittivat Beatlesit takaoven kautta ulos.

Seuraavana päivänä Beatles esiintyi Tukholman Tennishallin ”Twist-gaalassa” kahdesti – Joey Dee & The Starlitersin lämmittelyesiintyjänä. Sen jälkeen kolme konserttia samana päivänä Göteborgissa ja vielä keikat Boråsissa ja Eskilstunassa.

Beatlesit palasivat seuraavana vuonna. Tällä kertaa maailmantähtinä.

Turusta pääsi uusilla autolautoilla halvalla Ruotsin puolelle. Skandia oli tullut liikenteeseen toukokuussa -61 ja sisaralus Nordia keväällä -62. Hyttimatkustus oli silloin varakkaampien ylellisyyttä, nuoriso matkusti kansipaikoilla. Tukholman tuttuus auttoi uusien virtausten leviämistä Turkuun.

Turkulainen Janina Berman teki kesätöitä Tukholmassa vuonna -64. Hän oli pikkusisarensa kanssa siinä harvalukuisessa suomalaisporukassa, joka näki Beatlesien Tukholman konsertissa Johanneshovin jääkiekkostadionilla heinäkuun lopulla vuonna 1964.

- Sit, kun tää päivä tuli, niin me oltiin ihan et kauheeta, me mennään kattoon Beatlesiä!! Sitten tietysti tämä juontaja esitteli heidät, et ”tässä he ovat John, Paul, George ja Ringo” ja kaikki oli ÄÄÄÄÄÄÄÄ!! Mä olin sanonut siskolle, että et sit huuda. No, ei menny kauaa, kun se, joka siellä todella huusi, olinkin minä. Mulla on edelleen se muistikuva, et mä olen ollut niin haltioissani: istuin ihan nauluttuna, niin kuin se heidän kuva jäisi omaan päähän ja sit kantais sitä mukanaan kaikki ne vuodet. Totta kai, kun oli kokenut sen, niinoli eri asia kuunnella ja katsella heitä sen jälkeen. Aina, kun on tilaisuus ja puhutaan musiikista ja kuka on nähnyt kenet, niin kyllä mä aina mainitsen tän ja se herättää aina sen reaktion, et ei o totta! Oleksä? Se on kivaa.

TUKKA KASVAA – MUNA LENTÄÄ

Ulkomaiset nuorisoyhtyeet, lähinnä Ruotsista ja Tanskasta, olivat alkaneet keikkailla ahkerasti Turun seudulla jo rautalankakaudella. Tahti kiihtyi selvästi vuoden 1964 aikana.

Bändien oli useimmiten oli tyytyminen tavallisiin tanssipaikkoihin, jossa ilta oli jaettava normaalin tanssibändin kanssa. Tangokansa ei varauksetta ihaillut poppareita. Ulkomaisia vieraita tosin kunnioitettiin jonkin verran, mutta kotimaisten kohtalo oli joskus tylympi.

Kuusankoskelainen The Mods sai kokea kovia Ilmaristen tanssilavalla, yhteiskeikalla tango-orkesterin kanssa. Paikalla ollut beat-nuori raportoi Turun Sanomissa:

”Kun the Mods lopulta astui lavalle... tupeeratut kimulit ja rasvaletti-jäkälät alkoivat hätistellä The Modseja pois lavalta. He riehuivat niin, että kitaroidenkin ääni melkein vaimeni. Muutamat hävyttömimmistä heittivät jopa kananmunia poikien päälle.”
(TS 23.7.65)

Toisen koulukunnan edustaja, nimimerkki Huokaus, vastasi parin päivän päästä. Hän kertoi, ettei nähnyt yhtään kananmunaa lentävän lavalle.

”Sitä paitsi eivät ne kananmunat paljon olisikaan vaikuttaneet yhtyeen ulkonäköön, sillä heillä oli jo valmiiksi likaiset vaatteet ja pesemättömät hiukset. Sitä paitsi lavan yleisö ei ole koskaan pitänyt kitarabändeistä eikä sheikkaamisesta. Koululaisten sheikki-sakki ja tango-hullut eivät näytä sopivan samalle lavalle.”
(TS 25.7.65)

Soittajienkin kesken oli kyräilyä. Victorsin Timo Nummi muistaa keikan, jolla kitaristi Göran Modin joutui silmätikuksi.

- Me oltiin Vehmassalmella soittamassa ja siellä paikallinen tanssiorkesteri yritti pistää halvalla. Modinhan on aika kova poika soittamaan haitariakin, hänen isänsä ja äitinsä oli jonkinasteisia Suomen mestareitakin ja hän oli siinä oppinut soittamaan haitaria. No, Modini ei pystyny pitämään suutas kiinni ja meni sanomaan, et määkin olen vaan tämmönen rautalankabändin kitaristi, mut kyl mä sen tiedän, ettei haitarii noin soiteta. Hanuristi sano, et näytä, miten soitetaan ja Modin meni malliksi soittamaan. Siin kävi niin, et se haitaristi ei sit tullutkaan lavalle enää sinä iltana. Et hän joutu vähän nielemään sanojaan.

Vuonna 1964 perustettiin Turun yliopiston Varsinais-suomalaisen osakunnan tiloihin Turku International Student Club, joka tunnettiin paremmin nimilyhenteestään TISC. Siitä tuli oiva bilepaikka kansainvälisyyttä tapailevalle nuorisolle ja se oli myös otollinen keikkapaikka uusille turkulaisille beat-yhtyeille.

Timo Toivonen muistaa, että tarjonta oli kirjavaa.

- Sieltähän tuli kaikki nämä Sharksit ja Shakin’ Madmenit, mutta sitten oli, ihan samalla tavalla, kun silloin kun rock and roll tuli, et tämmösiä pyrkyreitä oli tavattoman paljon. Ajateltiin, et kun osaa rämpyttää kitaraa ja on pitkä tukka ja huutaa jotain jee jee jee sinne mikrofoniin, ni se on sit bändi.

KAUPUNGINORKESTERIN KÄDENOJENNUS

Vahvana nousevan nuorisomusiikin paineessa myös ”virallinen” Turun musiikkielämä reagoi omalla tavallaan. Vuonna 1963 kaupunginorkesterin kapellimestariksi valittu, nuori ja ennakkoluuloton Jorma Panula toi parin vuoden aikana orkesterin ohjelmistoon kuusi konserttia, joissa esitettiin rytmimusiikkia, avantgardea tai jazzia. Panulan ohjelmistovalinta herätti syvää pahennusta vanhoillisessa kaupunginorkesterin vakioyleisössä.

Yhden avantgardekonsertiksi nimetyn tilaisuuden solistina oli Lasse Mårtensson, jota ensi hätään on kyllä aika vaikea mieltää avantgarden joukkoon. Muina solisteina Panulan rytmikokeiluissa olivat muiden muassa Jörgen Petersen, Christian Schwindtin ja Nacke Johanssonin yhtyeet.

Orkesterin kädenojennus ei saanut loistavaa suosiota nuorilta. Jazz ei enää riittänyt rockin korvikkeeksi. Piti olla beatiä!

TURUN RAUTALANKAORKESTERIT MUUTTAVAT TYYLIÄ

Turkulaisista rautalankabändeistä kuoriutui nopeassa tahdissa pätevä joukko varhaisbeatin esittäjiä. Turun suomalaisessa yhteiskoulun Rebelsin vaikutuspiiristä ja Åbo svenska samskolanin Jolly Jokersista syntyi Shakin’ Madmen. Norssin oppilaiden rautalankayhtye The Ghosts muutti nimensä Sharksiksi. Victors ei muuttanut nimeään, tyyliään kylläkin. Spiders jatkoi valitsemallaan rautalankatiellään loppuunsa asti vaikkakin yhtyeen rumpali Renato Casagrande toi laulun mukaan. Firestones ponnahti suoraan beatnäyttämölle vuoden 1965 alussa.

KOTIBEATLES

KITARAORKESTEREIDEN SM-kilpailujen karsinnat järjestettiin Turun Konserttisalissa sunnuntaina lokakuun 11. päivänä 1964. Voittajan kerrottiin pääsevän osallistumaan SM-kisoihin Helsingissä. Karsintoihin olivat ilmoittautuneet Timo Tavio and The Sharks, Pat and The Shakers, The Vampires, The Spiders ja The Victors.

Kilpailujen lomassa esiintyi tuntematon brittibändi The Renegades Birminghamista. Yhtye toimi myös kilpailujen ylituomarina, mikä tuli heille täydellisenä yllätyksenä.

Renegades oli ensimmäisellä esiintymismatkallaan Suomessa. Olimme saaneet omat kotibeatlesimme.

JA POPIMMAKSI MENEE...

60-luku oli pitkälle Beatles-aikaa. Kaikki ei ollut biitlestä, mutta aika poppista kuitenkin. Vuoden -67 alussa manageri Helge Siimes järjesti V-P Lehdolle keikan suositun tv-sarjan tiimoilta.

- Sillon tammikuussa Turussa oli tämmönen lasten Batman-erikoisnäyttely. Se oli Taimi II:ssa. Meil oli Batman-bändi, viitat, mustat naamiot ja sit Batman-koripallotossut. Siellä ei ollut kovin paljon sitä Batman-rekvisiitta, joku juliste…Me soitettiin sitten sitä Batman-kappaletta, varmaan joka kolmas kappale oli se. Mul on sellanen olo, et se paljon niitä lapsii häirinny, mut jotku vanhemmat ei oikein pitäny siitä.