FÖRIBEAT 3 (22.3.2006):
MARSIPAANIPOSSUN HYMY JA NARKOMAANIN KATSE – ONKO TEILLÄ ROCK-LEVYJÄ?

Rock and roll oli tullut maahan 50-luvun puolivälissä ja Turussa oli saatu aikaan maan ensimmäinen rock-konsertti -56. Rockin vastaanotto pysyi vain nihkeänä: Radiosta vastaanotto ei meinannut onnistua olenkaan, asiantuntijoiden vastaanotto oli pilkallinen ja vanhempienkin kanssa sai neuvotella. Paikalliset levykaupat olivat sentään huomanneet rockin jonkinmoisen menekin.

TYLY VASTAANOTTO

Arvostettu jazzin äänenkannattaja Rytmi-lehti kirjoitti levyarvostelussaan, että Little Richard pitäisi sulkea häkkiin ja lähettää Afrikkaan.

Turun Sanomien juttu kertoi, että Elvis Presleyllä on marsipaanipossun hymy ja narkomaanin katse.

Psykiatri Martti Kaila arvioi rockin vaikutusta Nuorten ikkunasta –ohjelmassa vuonna 1956:

”Mehän tiedämme, että kaikilla primitiivisillä kansoilla tanssi, erityisesti voimakkaaseen rytmiin liittyvä tanssi, on purkautumistie, jossa ihmisten salatut toiveet ja tarve irtautua pääsevät hurmionomaisella tavalla ilmaisuunsa. On mielenkiintoista todeta, tällaiset raivotanssimiset eivät ole mitään meidän ajallemme uutta, vaan että keskiajalta tunnetaan useita, jopa vaarallisia tanssiepidemoita, joissa ihmiset riehaantuivat tanssimaan siinä määrin, että he lopulta joutivat vaikeiden kouristusten omaksi. Tällainen tanssiraivotauti on saanut oman nimensäkin, se kulkee nimittäin Pyhän Vituksen tanssitautina ja ilmeni ensi kertaa Strasbourgissa 1418, kun vaikea ruttoepidemia oli voitettu ja ihmiset halusivat osoittaa iloaan sen johdosta.”

Musiikki-Viesti valisti lukijoitaan:

”Amerikan nuorison uusi ihanne on nimeltään Elvis Presley. Mikäli tiedoittajamme tuntevat asiaa, ei Elvis varsinaisesti osaa mitään, hänellä on kylläkin kitara aina mukanaan, mutta soitto lienee epävarmaa…Elvis Presley on eräänlainen ajan kuva, ja sellaisena hänet onkin otettava. Hän tulee ilmeisesti olemaan yhtä ohimenevä ilmiö kuin rock and roll, joten ei ole syytä suhtautua häneen kovin juhlallisesti. Käsittääksemme Elvis on jokseenkin harmiton ilmiö, ei edes tahra, vaan korkeintaan pieni kauneusvirhe amerikkalaisen ajanvieteteollisuuden tähtitaivaalla.”

Turun Sanomissa oli 14.10. -56 artikkeli rockista ja Elviksestä:

”Rock & roll-hullutus alkoi USA:sta ja siellä se on jo saanut sellaisia piirteitä, että sitä pidetään yhteiskunnalle vaarallisena…Kitaralaulaja Presley on arvoitus, jota USA:n etevimmät psykologit ovat koettaneet ratkaista. Yksi kaikkein tunnetuimmista heistä sanoo hänestä: ’Kun nuori tyttö kuulee Presleyn laulavan hänellä on vain yksi ajatus aivoissaan. Hänen kaikki alkukantaisimmat vaistonsa heräävät ja tyttö näkee Presleyssä rakastajansa. Monet tytöistä ovat hyviä tyttöjä ainakin useimmat heistä. He eivät koskaan antautuisi rakkausseikkailuihin omien poikaystäviensä kanssa, mutta kuultuaan Presleyn laulavan he eivät kykene hillitsemään tunteitaan ja antautuvat kenelle hyvänsä. Elviksessä ei ole mitään hyvää, sillä hänen vaatteensa, hänen esiintymisensä, hänen musiikkinsa ja laulunsa on primitiivistä. Elvis tuskin koskaan sai tietää, mitä hän sai aikaan, koska tytöt eivät voi selittää, miksi he karkaavat kotoaan, tekevät rikoksia ja antautuvat rakkausseikkailuihin aivan tuntemattomien kanssa. Useimmat heistä katuvat katkerasti jo seuraavana päivänä, toiset jatkavat vähän kauemmin, mutta monet myös tuhoutuvat.’”

Timo Toivonen muistelee, että lehtien jutut eivät millään tavalla vähentäneet kiinnostusta rock and rolliin. Rock oli uusi kummallinen asia aikuiselle väelle, nuorelle se oli uusi, oma tapa suhtautua muuttuneeseen maailmaan.

”Yksinkertaisesti joku Bill Haleyn Rock around the clock oli vetävä, se oli jotain, mitä ei aikasemmin ollu tunnettu. Tietysti kaupunkilainen on aika hyvä luonnehdinta ja vielä parempi on kansainvälinen, se juuri, et se oli englanninkielistä ja kaikkee tällasta. Et ku suomalainen elokuvakin oli sellasta rumarillumarei-elokuvaa ja jos siel nuorisoa kuvattiin, niin sitä pistettiin aivan halvalla. Sen takia se suomalainen kulttuuri ei kiinnostanu yhtään, mut tässä oli jotain.”

LEVYT

Radiosta sai etsiä nuorisoa kiinnostavaa musiikkia. Sitä kuuli korkeintaan yhden kahden kappaleen verran odottaa lauantai-illan toivottujen levyjen loppupuolella. Nuorisolle tarkoitetut musiikkiohjelmat tulivat vasta vuosien kuluttua. 50-luvun puolivälin jälkeen oli tyydyttävä hupailuihin, jatkojännäreihin, Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuihin ja vähän myöhemmin Kankkulan kaivoon.

Turussa uutta rytmimusiikkia kuulla vaikka moottoripyöräkisoissa. Timo Toivonen kävi Hippoksen speedway-ajoissa.

”Kun se tuli Suomeen 50-luvun alkupuolella, se oli erittäin suosittua ja erityisesti nuoriso katso, ihan saattoi olla 8000-9000 henkee katsomassa jossain Hippoksella, kun oli tärkeä ajo. Ja kun siellä oli nuoria, ni sieltä kuuli päivän uusimmat iskelmät. En tiedä, kuka niitä levyjä sinne osti, mutta sieltä voi sitten kuunnella rockia. Tämä Rock around the clock tuli, Elviksen Tutti Frutti…ja sit tällainne afro-kuubalainen muotirytmi oli mambo, Mambo italiano oli Rosemary Clooneyn. Ja sinne mentiin sil tavalla, että saatettiin mennä tuntiakin ennen, koska sillon alkoi se musiiikki soida.”

Hippoksen ajojen lisäksi peliteltat olivat jokseenkin takuuvarma paikka. Yksi tunnetuimmista teltoista oli usein pystyssä Turun linja-autoasemaa vastapäätä.

Kavereiden suppeat levykokoelmat oli kuitenkin paras aarrearkku. Ei ihme, että sen aikaiset vinyylisinglet ja yhä harvinaisemmiksi käyneet savikiekot, ovat nykyään kuunneltuna täynnä nostalgista rahinaa ja naarmujenpauketta. Levyt kirjaimellisesti soitettiin puhki.

Siihen aikaan levyt olivat suhteellisen kalliita. Uuden tulokkaan LP-levyn hinta oli pitkään 2400 markkaa sen aikaista rahaa. Sillä rahalla sai kolme pulloa Koskenkorvaa tai vaihtoehtoisesti yhden pimeän pullon, niin että summaan sisältyi myös mittariauto taksa Raunistulaan. Savukkeita LP-levyn hinnalla sai silloin peräti 25 Bristol- tai Boston-askia ja selvästi kalliimpaa amerikkalaista uutuutta Kentiäkin 15 rasiaa.

Levyostos olikin 50-luvulla yleensä pitkän harkinnan ja sinnikkään säästämisen takana.

Innoittuneen etsinnän jälkeen saattoi vaikka Sähkön levybaarista tarttua matkaan EP-levy Rockin’ Presley, jonka neljä kappaletta olivat ’Hound Dog, ’Don´t Be Cruel’, ’I want you , I need you, I love you’ ja ’Heartbreak Hotel’.

LEVYKAUPAT

Pieniä levykauppoja kutsuttiin tuohon aikaan levybaareiksi. Sähkön levybaari Humalistonkadulla oli yksi suosituimmista. Monet muutkin sähköliikkeet myivät levyjä, esimerkiksi Vihannon Sähkö Eerikinkadun ja Aninkaistenkadun kulmassa. Myös Yliopistonkadulla Hotelli Hospitsin vieressä sijainneen Yliopistokirjakaupan takaosassa oli vastaavanlainen pieni levyosasto, itse asiassa Turun parhaimmistoa.

Nuorison kasvavaa musiikkinälkää tyydyttämässä oli myös levy- ja musiikkikaupalle kokonaan omistautuneita erikoisliikkeitä: Westerlund Eerikinkatu 11:ssä, Soitin-Laineen levykauppa Kauppiaskadulla ja turkulaisista levykaupoista ehkä kaikkein legendaarisin, kulttuuripersoona Pentti Siivosen liike.

Siivonen perusti levykaupan vuonna 1956 Ursininkadun ja Puutarhakadun kulmaan, kaupan nimi oli Ursus. Liike muutti vuoden kuluttua Eerikinkatu 20:een, vastavalmistuneen Eerikin baarin salista lohkaistuun noin 7 neliömetrin kokoiseen tilaan. Kaupan nimeksi tuli nyt Levymyynti ja Siivonen keksi sille osuvan iskulauseen ”Maan pienin”.

”Onko suuruudenhulluutta väittää, että liikkeemme on alallaan maan pienin? Tule kolmen kundin kauppapuotiin muodostamaan omakohtainen mielipiteesi asiasta.”

Siivonen harrasti muutoinkin omaperäistä ilmoittelua. Vuonna -61 Levymyynti mainosti näin:

”Keskustelukerhomme jatkaa! Nyt ilmojen lämmettyä, pääasiassa terassilla, sateen sattuessa sisällä liikkeessä. Aiheet entiset: säätila, henkilökohtaiset huolet, viikon elokuvat, prekonkretismi, 100% ammattiteatteri jne. Monille yllätykseksi ilmoitamme harrastavamme suuressa mittakaavassa myös ÄÄNILEVYJEN MYYNTIÄ! Levymyynti – uuden aallon äänilevybaari”.

Levymyynnistä tuli ajan hermolla olevan nuorison tapaamis-, levyjenkuuntelu- ja ostospaikka, vaikka sisälle mahtui hädin tuskin kolme, neljä asiakasta kerrallaan. Kauppiaan avarakatseisuus ja samanmielisten seura takasivat kuitenkin viihtyisyyden.

Ankaran säästämisen ja mieluisan äänilevyn löytämisen jälkeen edessä saattoi olla vielä yksi mutta: kotiväen suhtautuminen tähän villi-ihmisten musiikkiin. Reino Tiainen osti Elvistä.

”No, se on niin nolo juttu, et sen vois nyt tässäkin kertoa. Se oli nimenomaan single Hound dog ja Don’t be cruel ja se oli -57 syksyl. Mut isä, joka oli ammattimuusikko kaupunginorkesterissa, niin hän tietysti tarkkaili lastensakin musiikkimakua tarkasti ja sit kun hän kuuli tämän Hound dogin, niin hän ei sitä sitten hyväksyny. Hän totesi jotenkin niin, että onhan tässä rytmiä, mut ei tämä mitään musiikkia ole, et ei tällasta tääl talossa soitella. Se oli ostettu tuolta Soitin-Laineelta. Mä muistan vielä, et mä vaihdoin sen Harry Belafonten Island in the suniin (nauraa)…Coconut woman toisel puolel.”

Nuorten ikkunasta –ohjelmassa jazz-kriitikko Harry Orvomaa arvioi rock and rollia:

”Todettakoon heti alkuun, että niinkutsuttu rock and roll –musiikki on jazzmusikaalisesti täysin arvotonta. Se ei suinkaan ole mitään uutta musiikkia, sillä jo 30-luvun loppupuolella esittivät eräät mustat swing-muusikot samankaltaista, niinkutsuttua rhythm and blues –musiikkia. Kuitenkin saattaa rhythm and bluesilla, parhaimmillaan, olla jazz-arvoa, mutta rock and roll on kerännyt tämän jazz-lajin huonoimmat ja yleisöä kosiskelevimmat piirteet…puolet, nimittäin mekaanisen riffien, se on 2-4 tahdin melodiakuvioiden, jatkuvan toiston, liiallisen käytön ja automaattisen 2. ja 4. tahdinosan liian voimakkaan korostamisen. Rock and rollissa ei solisti soita loogillista sooloa, siinä liitetään yhteen joukko vakiokuvioita ja aiheettomia, usein kirkuvia ääniä. Koko tämä musiikinlaji vetoaa voimakkaasti motoriseen keskushermostoon ja voi saattaa hurmiontilaan määrätttyjä musikaalisesti kypsymättömiä yksilöitä, joiden jazz-tieto, -taju ja –harrastus rajoittuvat tanssimiseen.”

ELVIKSEN SUOSION KEHITYS JA MUITA NIMIÄ

Elviksenkään suosio ei ollut Suomessa ollenkaan itsestään selvä. Vaikka vuosi -56 oli USAssa ja monessa Länsi-Euroopan maassakin Elviksen selkeä läpimurto, josta loputon kultalevyjen ketju alkoi, pidettiin häntä Suomessa vielä jokseenkin outona lintuna, jota lehdistön vihamieliset ja pilkalliset kommentit säestivät.

”I want you, I need you I love you”: Elvis laulaa suuren iskelmänsä huonosti ja teennäisesti.

”Anyway You Want Me”: Elvis kuullostaa huononpuoleiselta karjalaiselta itkumummolta.

”Heartbreak Hotel” on täynnä epäaitoa tuskaa.

Suurempaa suosiota Elvis sai vasta vuosia myöhemmin, hänen päästyään armeijasta ja ruvettua laulamaan enemmän perinteistä iskelmää muistuttavia lauluja, esim. O sole mio ja Palaja Sorrentoon. Ja kun Elvis kerrankin pääsi levyttämään tangoon vivahtavan laulun The Walls have ears oli suosio Suomessa taattu.

Tätä meillä kutsuttiin tietysti Elviksen miehistymiseksi.

Elviksen ohella suosioon nousi etenkin Paul Anka ja lyhyen tähdenlennon kokenut Tommy Steele, Englannin oma kotikutoinen Elvis-tyyppi. Myös kelpo collegepojan perustyyppi Pat Boone oli meillä jonkinmoinen nimi.

Reino Tiainen:

”Mut sit esimerkiks, jos ajatellaan tätä mustaa rockia, ni ei mun mielestä Chuck Berryä tai Little Richardia tunnettu eikä ainakaan kuultu missään vielä 50-luvulla. Jerry Lewisin mä muistan tietäneeni, mut sekin saattoi johtua siitä, että jostain näistä hänen skandaaleistaan kirjoitettiin lehdissä. Ihan jotain yksittäisiä rock-kappaleita saattoi nousta pinnalle Suomessakin, mutta ei näitä rockin suuria nimiä 50-luvulla paljon tiedetty.”

HILJAISVAIHEEN TAPAHTUMIA

Lokakuussa -56 Turun Konserttitalolla pidetyn, Suomen ensimmäisen rock and roll-konsertin jälkeen turkulaisella rockrintamalla oli pari vuotta hiljaisen oloista. Uutuudenviehätys ja alkuinnostus olivat laantuneet, eikä nuori rocksukupolvi ollut ihan vielä valmis oman musiikkinsa tulkiksi.

Muutama episodi on kuitenkin syytä mainita: Turun Sanomissa oli ilmoitus maaliskuussa -57:

”Ainutlaatuista Turussa. Nähkää jännittävä jive-kilpailu Konserttisalissa. Nuorison show. Erikoisnumerona rock & roll-parodia.”

Jive oli nuorison uusi vauhdikas muotitanssi ja se levisi nopeasti tanssilavoille foksin ja tangon rinnalle, koska sitä oli paljon helpompi oppia tanssimaan kuin rock & rollia, joka vaati paljon treenaamista ja myös hyvää fyysistä kuntoa ja pettämätöntä rytmitajua.

Tanssikoulut elivät nyt kulta-aikaansa. Turun kaksi suosituinta olivat Holger Reunamon tanssikoulu Kaskenmäellä ja Suomelan pariskunnan tanssikoulu, aluksi Turun Urheiluliiton tiloissa Linnankadulla ja myöhemmin Aurakatu 3:ssa.

Huhtikuussa -57 Elvis Presley –tyypit tulivat Turkuun. Maaliskuussa Helsingin työväentalolla oli pidetty Suomen ”Elvis Presley”-kilpailut. Osallistujia oli yhdeksän ja voiton korjasi Lars ”Heruli” Herrmann. Kilpailun järjestäjä Klaus Varvikko toi kisaseurueensa Turkuun keikalle 9.4.

Lehti-ilmoitukset kuvasivat tapahtumaa näin:

”Rokkaamaan, rokkaamaan, rokkaamaan. NASTA JUTTU! Rock´n Roll. Turun VPK:n talolla ensi kertaa Turussa – aitoamerikkalaiseen Bill Haley-tyyliin. Suomen parhaat Elvis Presley-tyypit rokkaavat.”

ROCKIA VALKOKANKAALLA JA SEN EDESSÄ

Itse Elvis esiintyi turkulaisille valkokankaalla.

Rakasta minua hellästi, Elviksen ensimmäinen elokuva sai ensi-iltansa Kristiinankadun ja Linnankadun kulmassa sijainneessa Scalassa touko-kesäkuun vaihteessa -57. Loving you - Kiihkeitä rytmejä esitettiin yönäytöksenä Turussa kesällä -58. Jailhouse rockin eli Rock´n´roll-suosikin ensi-iltaan kesällä -58 oli pestattu Ruotsista saadun esikuvan mukaan ensiapuryhmä pyörtyilemisten varalta.

Eerikinkadun upouuteen Kino Turku-elokuvateatteriin oli lokakuun puolivälissä -59 saatu Suomen ensi-iltaan Herttua farmareissa -filmi, jossa pääosaa esitti Tommy Steele. Ensi-iltayleisölle oli ilmoituksen mukaan varattu pieni yllätys. Se oli tämä: helsinkiläinen iskelmälaulajaksi tituleerattu Kaj Järnström esitti ennen elokuvan alkua kitarallaan itseään säestäen valkokankaan edessä muutaman rock-tyyppisen iskelmän, mm. kansanlaulutyyppisen Soldier, soldier won´ t you marry men.

Reino Tiainen oli katsomassa yllätystä:

”Esiintyminen oli siinä mielessä vähän pettymyt, että Rock-Jerry esiinty akustisella kitaralla eikä hänellä ollut edes mikrofonia. Hän lauloi pari, korkeintaan kolme kappaletta, jotka nyt ei rock ’n’ rollilta kuulostanut ainakaan siinä ympäristössä ja niillä vehkeillä eikä esiintyminen ollut kovin vauhdikasta.”

16-vuotias Järnström kruunattiin kuukautta myöhemmin Suomen ensimmäiseksi rock-kuninkaaksi Helsingin kauppakorkeakoulun salissa pidetyssä kilpailussa. Seura-lehti kuvaili:

”Pieni mies hytkyy kuin elohopea tai hyytelö, pieni pippurinen mies.”

Järnströmin eli Rock-Jerryn vauhdikas esiintymistyyli ja paikoin hyvinkin raaka laulutapa olivat jotain aivan uutta näillä leveysasteilla. Kisan jälkeen tehdyssä haastattelussa tuore rock-kuningas kertoi, että Suomen paras yleisö on Turussa.

SUKUPOLVI VALMISTAUTUU

Vaikka turkulainen rockelämä oli näennäisen hiljaista niin pinnan alla kupli. Uusi rocksukupolvi valmistautui. Kotona ja treenikämpillä harjoiteltiin Elviksen ja kumppaneiden sävelmiä halpojen itaroiden säestyksellä. Elviksen tavaramerkkiä, vauhdikasta lavaliikehdintää, hiottiin hartaudella.

Vuodelta -59, marraskuulta, kannattaa vielä mainita Turun työllisyyslautakunnan ilmoitus: lokakuun puolivälissä Turussa oli 72 naista ilman työtä.